NETTIKOLUMNI JOULU 2014

Kolumnisti vietti todella kiireisen syksyn ja jätti kolumninkin telakalle puoleksi vuodeksi. Kinkkua sulatellessa on taas hyvä kirjoitella ja vetää syksyä yhteen. Samalla kolumnisti hyödyntää tilaisuuden ja heittää informaatiota tulevaan vuoteen. Kolumni onkin varsin monitahoinen.

Informaatio-osuus

SM-kisat järjestetään tällä kaudella hiukan paria viime vuotta aiemmin. Näin myös viikkopistefinaali pelataan aiemmin kuin viime vuosina. Jotta pelaajat tietävät pääsevätkö mukaan, päivitetään nimilista viimeistään kuun puolivälissä. Näin kerhoja pyydetään lähettämään puuttuvat pisteensä niin joulukuun kuin mahdollisten aiempienkin kuukausien osalta heti tammikuun alussa.

SM-liigan puolesta keväällä tapahtuu melko lailla. Tai sanotaanko, että joitain uudistuksia on tiedossa. Tarkemmat tiedot löytyvät toki toisaalta näiltä nettisivuilta (Play-off / Karsintaohje), mutta kerrataan nyt kuitenkin pari pääkohtaa.

Ensinnäkin niin miesten mestaruussarjassa kuin I divisioonassakin aloitetaan pudotuspelit jo 8. kierroksella. Tämä on omalla laillaan mielenkiintoinen aloitus ja takuulla pistää ainakin I divarin kärkiporukat panostamaan myös runkosarjaan. Lohkovoitolla kun pelaat kotona, mutta kakkossija vie joukkueen toisen lohkon voittajan luo. Ja kun lohkot on melko vahvasti jaettu pohjois-eteläsuunnassa, on lohkovoitolla tällä kertaa ihan oikeasti merkitystä. Toki myös mestiksessä on matkojen kannalta merkitystä sillä, mihin kohtaan esim. Willys tulee päätymään.

Todella iso muutos on itse play-offstapahtumassa pelattavien miesten mitalipelien pelimuodot. Nyt pelataan siis periaatteessa normaalia liigaottelua /7 kunnes toisella on 9 voittoa. Jos ottelu sattuu päätymään tasapeliin 8-8 asti, voi se kestää seitsemänkin tuntia. Välierät on pakko aloittaa todella aikaisin tai sitten on käytettävä ekoihin matseihin kahden taulun taktiikkaa. Saa nähdä.

Kilpailusihteerin ominaisuudessa ei nyt mitään erityisiä nootteja tarvitse antaa. Liigapaperit ovat saapuneet ihan säädyllisesti vaikka toki yksityishenkilönä syvästi ihmettelen niitä, jotka jaksavat, viitsivät ja vaivautuvat tekemään sähköiset pöytäkirjat vasta sunnuntaina. Itse olen sen verran laiska etten kyllä viitsisi, koska siinä pelien aikana se sujuu siinä sivussa kuin itsestään. Onneksi laput on kuitenkin lähes järjestään oikein täytetty. Kiitos siitä. Ihme toki olisikin, mikäli nuo ongelmia aiheuttaisivat. Nykyaikaiset älypuhelimetkin ovat 10x monimutkaisempia käyttää kuin nuo dokumenttipohjat.

Liigasyksy

Liigaa on neljän kierroksen aikana pelannut 965 pelaajaa. Tämä on noin 85 % jäsenistöstä (okei, osa on pelannut vain kertsillä mutta kuitenkin) mikä kertoo liigan asemasta suomalaisessa dartskentässä. Niinpä tässäkin kerrataan vahvemmin ennen kaikkea liigasyksyä ja muu kotimainen pelaaminen koostetaan vähän lyhyemmin. Liigaa sivutaan myös tuolla visiokappaleessa.

Kesällä jo ennakoinkin miesten mestiksen tason kärsivän pientä inflaatiota ja sitä on tosiaan ollut havaittavissa. Melkoinen määrä pelaajia, jotka ovat viime vuosina rikastuttaneet kyseistä sarjaa omilla osumillaan, pelaa nyt joko alemmalla tasolla, muutoin satunnaisesti tai eivät lainkaan. No, tällaisia välikausia ehkä kaivataan tuomaan lisäintoa pelaajille, jotka eivät muutoin pääsisi loistamaan.

Näyttää vahvasti siltä, ettei Päkin ykkösen tarvitse kahdeksannella kierroksella pelata – ellei nyt ihan mahalaskua keväällä tule – mutta toinen suora play-offsjoukkue on vielä vahvasti auki. Varmasti kaikilla on tavoitteena välttää ylimääräinen kierros ja varmistaa mitalisija jo runkosarjassa. Putoamistaistelussa sen sijaan taidetaan ratkaista enää se jumbosija kun seiskakierroksella KSD ja Päkin kakkonen pelaavat vastakkain. Keskiarvoista löytyy paljon hyvää, mutta niiden osalta, jotka ovat pelanneet kovimpia kierroksia eli Alanentalo ja Ceder, löytyy toki myös heikkoja hetkiä. Niinpä teharin tasaisimmat taitavat olla Kantele ja Pehkonen. Miesten mestaruussarjassa nähtiin myös kenties syksyn mielenkiintoisin episodi kun samaa liigaottelua pelattiin kahdessa eri paikassa samana päivänä. Syynä tähän oli sähkökatko Purolassa. Hyvä kun siirtyivät ja tällaista innovatiivisuutta välillä kaipaisi muissakin yhteyksissä entistä enemmän.

Naisten mestaruussarjasta ei ole syntynyt mitään erityistä klassikkoa, kun moni potentiaalinen tehopelaaja pelailee ihan muilla sarjatasoilla jne. Anekdoottina mainittakoon Viinikaisen Kirsin yksi legi: Paikka heittää 11d, mutta lopputulos 61d. Lieneekö 50 tikkaa ohi tuplasta jonkinlainen ennätys alallaan…? Sori Kirsi, mutta olihan se pakko mainita. Niin tai näin Himanka ja vahvistunut Sörkka lienee suosikit taistelemaan mestaruudesta. Ja toki spesiaalimaininta Rekisen Kaisun tappiottomasta putkesta. Ansaittu ranking 1 paikka tällä hetkellä.

Miesten ykkösessä on pelattu ihan paria joukkuetta lukuun ottamatta ok tasolla. Uskoisin kentältä saapuneiden viestien perusteella, että muutos 1 vs 1 pelaamiseen on myös siellä otettu positiivisesti vastaan. Näyttäisi siltä, että Hakutikka ja Proffa kisaavat toisen lohkon ykköspaikasta ja muille jää statistin rooli, elleivät sitten Päkin Venäjäavut intoudu hurjaan kevääseen. Pohjoislohkosta voisi jatkopaikan jo antaa Ylitorniolle, mutta yltääkö Himanka toiseen paikaan vai sitkoileeko koko liigan kokenein joukkue a’la Kangasala jälleen mestiskarsintoihin. Tai ensi alkuun kahdeksannelle kierrokselle. Mielenkiintoista. Varsinkin kun muistetaan se aiemmin mainostettu kahdeksas kierros…

Miesten kakkosessa ei hirveästi jännitettävää ole sillä siksi monta lohkokakkosta tällä erää pääsee mukaan tappelemaan sarjanoususta. Pistetään nyt sen verran painetta kerhokavereille, että, jos ei Kotka DC:n ”parempi” porukka nouse niin kävelette karsinnoista kotiin! Pelaajamarkkinoilla huomio kiinnittyy nimeen Sami Högström. Kun huomioidaan, että kakkosessa on tällä kaudella pelannut useita mestiskokemusta omaavia pelaajia ja monenkertaisia Suomen mestareita, on Samin tehariansiot nähtävä melko kovassa valossa. Toivottavasti hän ottaa seuraavan askeleen ja vierailee säännöllisemmin muissakin kisoissa. Mukaan vain Sami. Kun tuollainen 26 ka päivä iskee SM-/Rankingkisoissa, voi tulos olla yllättävänkin hyvä!

Liigassa on syksyn aikana heitetty 990x täydet. Koko miesten liigan keskiarvo on 17,99 ja naisten 12,98. Miesten mestaruussarjan keskiarvo koko syksyltä on 24,38. Kun huomioidaan, että mestiksessä pelataan /7, vastaa kyseinen keskiarvo suunnilleen 82 tikan ottelua. Siis esimerkiksi 20,20,21,21. Ja mitäs tuollaisen 20d legiin tarvitaan? No vaikkapa 100, 60, 85, 60, 100, 56 ja tokalla poikki. Kuulostaako pahalta? Kovaa kulkua? No ei minustakaan. Tuollainen nelisen triplaa ja tupla% 33 tekee melko tasan 18d ja se tarkoittaa 27,8 keskaria. Jokainen. Toistan jokainen mestis- ja todella moni divaripelaajakin pelaa todella usein ja helposti tuon 18d. Ja usein allekin. Tasaisuus ei vain ole siellä mikä näkyy noissa todellisissa keskareissa. Valitettavasti. Monien mielestä liigakeskareilla ei ole niin väliä vaan voitoilla. Itse kuitenkin seuraan pelaamisen perustasoa noiden keskareiden kautta. Se on kuin Cooperin testi, joka kertoo sen yleisen tason. Pudotuskisassa, lavalla ja isoissa ympyröissä pärjääminen ja niissä venyminen on sitten ihan oma lukunsa, mutta perustason mittaamiseen rutiininomainen liigapelaaminen on omiaan. Ja jos se perusrutiinitaso ei ole kohdallaan, niin paljonko niitä sprinttejäkään sitten tosi paikan tullen kuuppa kestää? Ei montaa.

Kotimaan kisatoiminta

Liigan ulkopuolella liiton merkitys kotimaisessa kilpailutoiminnassa on mielestäni jopa suhteettoman suuri. Tämä ei tarkoita sitä, että liiton tulisi luopua SM-kisoista, Suomen Cupista tai Finnish Openista. Sen sijaan tämä tarkoittaa sitä, että seurojen järjestämien kisojen – isojen ja pienten rankingkisojen – määrää tulisi saada ylös. Mitä tarkoitan pienillä rankingkisoilla? Ideaa, jossa erilaiset Päkki Openit, Meripäiväsingelit ja monenmoiset pikkukisat saisivat turvakseen jakaa rankingpisteitä. Ei isoa määrää, mutta kuitenkin. Mahdollisesti ensi kaudelle kaavailemme jotain tällaista.

Suomessa toimii pauttiarallaa 75 seuraa + piirit. Kun liitto vie liigan ja muutaman muun kisan myötä noin tusinan verran viikonloppuja, jäisi jokaiselle kerholle yksi viikonloppu omalle kisalle joka toinen vuosi. Eli teoriassa joka toinen vuosi ”pitäisi” järjestää kisat, missä jaossa on vähintään pienet pisteet. Käytännössä toki useammin, koska välimatkat ovat mitä ovat. Ja kun kerho onnistuisi pienten kisojen järjestämisessä, innostuisi se hoitamaan isommatkin kisat. Niistä se todellinen pula on. Muita keinoja seurojen innostamiseksi järjestämään lisää kisoja ja etenkin edes vähän isompia kisoja en löydä. Omasta viitseliäisyydestä se kuitenkin viime kädessä on kiinni.

Kauden ensimmäinen puolisko sisälsi kolme rankingkisaviikonloppua sekä tietysti SM-B kisaa, piirinmestaruuskisaa ym. Parhaiten kisoissa pärjäsi Kim Viljanen ja hän johtaa kevään finaalin kutsulistaa. Toivottavasti Ally Pallyn epäonnistuminen ei vaikuta Kimin kevään peleihin.

Kansainväliset pelit

Jos tasan vuosi sitten olisin kirjoittanut tätä vastaavaa tarinaa, olisin varmasti tietsikan näppäimet innosta täristen ennakoinut jotain sellaista, että molemmat parivaljakosta Jani ja Jarkko pelaavat itsensä euroopan listan kautta sinne, tänne ja varmasti myös MM-kisoihin. Sen lisäksi ainakin joku kolmas pääsisi Lontooseen SDC Tourin kautta ja kaupan päälle vielä joku pelaisi Lakesidessa. Mies tai nainen.

No, SDC Tour sujui meikäläisittäin ehkä pikkasen liiankin hyvin – jos nyt niin voi sanoa, mutta muuten ei sitten ihan ennakot pitäneet. Tässä on ihan turha lähteä asioita sen syvällisemmin puimaan, mutta yksi asia on varma. Suomalainen kärkitaso riittää maailmalla - myös PDC:ssä - viemään pelaajaa voittoihin ainakin siinä määrin, että paikka esim. MM-kisoissa ja muissakin kutsukisoissa avautuu. Mutta ei niin, että käydään pelaamassa pari kertaa vuodessa ja toivotaan tuuria. Minkäänlainen pärjääminen vaatii tasaista ja jatkuvaa pelaamista. Mutta taso riittää. Eivät Benitot tai Max Hoppit sen ihmeellisempiä ole olleet. Mutta ovat nyt ja tulevat olemaankin, koska pelaavat kovia pelejä liki joka viikonloppu. Toki yksittäinen päsrjääminen a’la Reyes voi aina napsahtaa, mutta mikä on se todennäköisyys? Niinpä.

Jonkin verran esimerkiksi dartsforumilla (BBOD) on aiemmin tänä vuonna pohdittu poikain pelaamista ja vähän syitäkin ennakoitua heikompaan vuoteen. Se, että tapahtuu iloisia perhetapahtumia, ei tietenkään voi olla vaikuttamatta, mutta pelillisesti katsoisin kulminaatiopisteen olleen Hampurin iltapäivässä ja hävityssä Puola-ottelussa. Edellisestä pelaamisesta oli jo sen verran aikaa, ettei hommaa voinut sanoa rutiiniksi ja kun altavastaajat laittoivat painetta, eivät pojat löytäneet uutta vaihdetta. Pahin virhe tapahtui kuitenkin kisan jälkeen eli kuten kolarin jälkeen tulee heti lähteä uudelleen ajamaan, ettei tule pelkoa uudesta mällistä, tulee tappiokisan jälkeen myös heti lähteä kokeilemaan uudestaan, jotta tappio ei jää tavaksi. Kesä-heinäkuun ennakoitu (näin ainakin aiemmin kuulin) usean kisan kiertue typistyi ja vuoden pelit olivatkin sitten siinä. Itseluottamusta olisi voinut hakea vaikka Revontulesta ellei lentäminen ulkomaille kiinnostanut. Treenattuina, motivoituneina pelaajina tietysti – ei kesälomatunelmissa.

No, jokainen tekee elämällään juuri niin kuin haluaa eikä minulla mitään pakkomiellettä ole saada ketään ”muuttamaan” ulkomaille, mutta jos joku vielä ikinä haaveilee oikeasta pärjäämisestä ammattilaisdartsin kentällä, niin siihen on sitten panostettava huimasti. Ja jostain syystä näyttää melko epätodennäköiseltä, että kukaan nykykaartista lähtisi vaadittavalla resurssilla hommaan panostamaan. Ja onko siinä sitten järkeäkään? No, missä ylipäätään on? Eikä tämä tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset voisi napata voittoja mahdollisella SDC Tourilla, Finnish Openissa, Baltian kisoissa, Ruotsissa jne. ja päästä isoihin kisoihin, mutta sellaiseen täyspäiväisyyteen ei juuri nyt taida olla imua. Toisaalta kun katsoo noita TV-pelejä, näkee selkeästi, etteivät kaikki maailman kärjessä tai lähellä kärkeä pelaavatkaan panosta lajiin niin paljoa kuin voisi odottaa. Laji on selkeästi vielä aivan liian pieni suhteutettuna esimerkiksi palkintosummiin. Toisaalta tämähän vain tarkoittaa, että siellä olisi rakoa päästä mukaan!

Niin TV-pelit. Tätä kirjoittaessani kaksi ns. ammattilaista ovat tuossa kuvaruudulla taas töissään ja peli etenee tuossa taustalla. Toisen ura-ansiot ylittävät dartsdatabasen mukaan miljoonaan puntaa, mutta turpiin tulee ja kaveri näyttää kuin ei olisi edes kiinnostunut työstään. No, onneksi nuoret ja motivoituneet kaverit näyttivät myöhemmin tiistai-iltana, mitä homma voi parhaimmillaan olla.

Itse vähensin kuluneena vuonna kisojen nettiseuraamista huikeasti, mutta kyllähän MM-kisat pitää seurata. Se kuuluu vakiona joululomaohjelmaan. Ja viikonloppunahan sitä itsekin pääsee taas irti kun Lakeside-viikko ja Eurosport-selostukset alkavat. Joku pikku täky tuossa Lakesidessa on, mitä en PDC:n rahakoneesta ole löytänyt. Mutta se, mitä se BDO (tai WDF) ei todellakaan osaa tehdä on juurikin se raha.

Onhan se aika uskomatonta, että yli 8 miljoonan palkintorahoja jakava yritys tekee reilun miltsin voittoa. Dartsilla. Mutta kulttuuri Englannissa on vähän erilainen kuin meillä. Valitettavasti. Ja kun vielä muistetaan, että Barry Hearnin Matchroomilla on sekä Snooker että nyrkkeily isompina rahamyllyinä, ei heillä hätää ole. Ellei sitten Leyton Orient vie kaikkea.

Knoppi. Tässä joululomalla oli mukava katsoa joitain uusia sekä vanhoja dokumentteja, joita löytyy YouTubesta. Yksi uudelleen katsomani oli dokumentti Barry Hearnistä. Siinä darts-osuus on kuvattu 2012 PDC MM-finaalien aikaan ja Hearn jollekin sanoo siinä, että joku kävi juuri (käteisellä!) lyömässä Ally Pallyn vedonlyöntipisteessä Andy Hamiltonin puolesta £50.000 vetoa. Kun noita hulluja on liuta ja jos diili on vaikka 25 % voitoista niin äkkiähän sitä miljoonasponssit maksetaan…

Käyttäytymisessä edelleen parannettavaa

Syksyn aikana lähetettiin muutama huomautus, mutta ennen kaikkea jaettiin jokunen kilpailukieltokin. Jälkimmäiset tulivat yhtä lukuun ottamatta siitä, että pelaaja heitti tikkansa jonnekin muualle kuin tauluun. Pentele. Pidetään ne tikat näpeissä.

Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, ettei darts ole hauskaa, jos ollaan kauhean tarkkoja käyttäytymisen kanssa. Olen jyrkästi juurikin päinvastaista mieltä. Elämän hauskuus tulee siitä, ettei kukaan yllättävästi ala aukoa päätään kesken liigapelien (huomautus) tai esittele rusketusraitaisia alushousujaan kesken matsin (toinen huomautus). Hauskuus syntyy miellyttävästä, ystävällisestä ja lämpimästä tunnelmasta. Lyhyesti: Ilosta.

Tälle kaudelle rangaistuskriteereitä kieltämättä hiukan kiristettiin, kuten jokin aika sitten lehdessäkin esiteltiin. Netistäkin nuo jo löytyvät. Niitä tarvittaessa on kuitenkin jo homma edennyt liian pitkälle. Harvemmin pahempia rähinöitä missään tulee kun kaikki vaan toimivat kuten muidenkin harrastusten parissa. Kuin menisitte lasten kanssa uimaan tai metsään piknikille. Tai baariin ottamaan yhdet ja keskustelemaan sivistyneesti maailman politiikasta. Ei siinäkään tarvitse kellekkään huutaa – välttämättä.

Mutta ei sen pidempää noista asioista. En ole pappi. En siis saarnaa.

Visioita ja ajatuksia

Aloitetaanko taas liigasta? Sehän se tosiaan pelaajia tuntuu eniten kiinnostavan, tavalla tai toisella. Jokunen vuosi sitten esitin idean singeliliigasta eli 16, 24 tai 32 kärkipään pelaajaa pelaisivat liigaa singeliperiaatteella. Idea jäädytettiin samaan aikaan tulleen SDC Tourin myötä, mutta nyt olisi taas aika pohtia tuotakin. Tai ellei singeliliigaa haluta niin miesten mestiksen arvostukselle pitää tehdä jotain. Onko se sitten rahaa vai jotain muuta, mutta nykyisellään se vain on vähän latteaa. Divarit sujuvat hyvin (jopa loistavasti), mutta kärkipelaajillemme pitäisi vaivautua keksimään jotain inspiroivaa.

Eli joko tai.

Singeliliiga kohtuullisilla henkilökohtaisilla palkinnoilla tai sitten mestiksen kuvioita tulee muuttaa niin, ettei a) kukaan pelaaja halua jättää sitä väliin eikä b) yksikään kerho jätä kiveäkään kääntämättä saadakseen parhaan mahdollisen joukkueen lauteille. Tilannehan on nyt monessa paikassa niin, että pelaajat päättävät ketkä missäkin porukassa pelaavat. Herra Jumala! Voisitteko kuvitella FC Barcelonan keräävän joukkueen tyyliin ”no antaa Messin päättää ketä pelaa” tai Kärppien joukkueen olevan jonkun Lasse Kukkosen keräämä. No ei. Ja jos emme pääse kohti tuota ammattimaista joukkueen keräämistapaa niin singeliliiga taitaa olla ainoa järjellinen vaihtoehto. Muutoin voimme jatkaa ”kaikki pelaa” –pohjalta maailman tappiin. Pentele, parhaat pelaajat pelaamaan toisiaan vastaan ”week in, week out” sanon minä. Ainoa tapa kehittää pelaajia kotimaassa.

Entäs naisten mestis? Se se vasta lattealta tuntuukin. Itse asiassa naisten pelit kaipaisivat miehiäkin enemmän singeliliigaa. Jos nyt olen rohkea, niin meillä on juuri ja juuri 12 (naisystävällisesti sanottu) keskenään kilpailukykyistä naista. Kumpi siis olisi uskottavampi: Neljä kolmen hengen joukkuetta sisältävä joukkueliiga vai 12 naisen singeliliiga? Uskoisin suurimman osan lukijoista vastaavan kuten minäkin; jälkimmäinen. Naisten mukana olo toisi vielä lisäväriä singeliliigaan. Olisiko huono idea? No voisi se olla 16 ja miehet 32. 48 pelaajaa oheisihmisineen luulisi jo houkuttelevan joitain heittopaikkojakin.

Kun puhutaan visioista, strategioista, tulevaisuuden suunnitelmista, ei koskaan pidä unohtaa perusasioita: Pelaajamäärä tuo tasoa. Mikä taas tuo pelaajamääriä?  Julkisuus lienee helppo vastaus, mutta tuo kortti on jo koluttu moneen kertaan läpi eikä sitä nyt tässä auta huudella. Mikä muu? Englannissa on pari osuvaa sanontaa koskien dartsia: 1) Darts and bier go hand in hand ja 2) You can take darts out from pub, but You can’t take pub out of darts. Eli vaikka kuinka paljon haluaisimme (tai ainakin iso osa meistä) ns. kaunistaa dartsin imagoa ja viedä sen kouluihin ym. muuta mukavaa niin onko se realistista? Darts on Pub-laji ja sellaisena näyttää pysyvän. Onko tähän jolla kulla kumoavaa väitettä?

Eli nyt päästään siihen, mistä niitä uusia jäseniä, uusia pelaajia ja viime kädessä uusia menestyjiä voitaisiin realistisesti löytää. Jäähallilta? Urheilukentältä? Kirjastosta? No ei. Pubista? Kyllä! Halusitte tai ette, tämä on fakta, mikä ei vain kerta kaikkiaan näytä muuksi muuttuvan eikä sitä kukaan näytä pysty kumoon todistavan.  No ei kun sinne!

Tein vuonna 2009 silloiselle hallitukselle esityksen jonkinlaisesta Baari-kierroksesta. Seuraavassa tuolloinen esitykseni.

Baarisuunnitelma

1.    Ensin puhelinyhteys valikoituihin kapakoihin

a.    Yhteydet valitaan satunnaisesti, mutta maalaisjärkeä käyttäen. Esim. Inoasta löytyy 12.695 kapakkaa…

b.    Ensimmäisessä vaiheessa etenkin dartsin harmaille alueille (paljon väkeä, ei kerhoja)

c.    Yhteydenoton yhteydessä kerrotaan asia: Edustan dartsliittoa, olisiko teidän baarissanne mahdollisuus pelata ja onko teillä mielenkiintoa asiaan?

d.    ”Tunkit” unohdetaan heti, mutta mahdollisesti kiinnostuneet otetaan ylös ja näihin otetaan uusi yhteys myöhemmin (asia myös kerrotaan)

e.    Toisessa yhteydenotossa asiasta keskustellaan tarkemmin: Tilat ym.

2.    Tämän jälkeen meillä on lista paikoista, joista voisi löytyä sekä henkistä että fyysistä potentiaalia

3.    Näissä paikoissa täytyy visiteerata ja keskustella asiasta. Edustajallamme tulee olla näkemys siitä, voisiko ko. paikkaan kohtuuhelposti saamaan riittävät peliolosuhteet. Visiteerauksen yhteydessä sovitaan esittelypäivästä

4.    Lajin esittelypäivänä mukana pari telinettä (ellei kiinteitä paikkoja valmiina, mikä epätodennäköistä) ja taulua sekä tikkoja osineen

a.    Darts-iltaa on mainostettu paikallislehdissä, paikallisradiossa, irtomainoksin

b.    Irtolehtisiä etenkin paikkoihin, joissa potentiaalista väkeä

5.    Jos paikalle väkeä tulee, niin heiton perusharjoittelua ja sääntöjen esittelyä. Kevytmielinen kisa. Mukana myös läppäri, jolta voi näyttää hyvää pelaamista.

6.    Jos näyttää siltä, että laji iskee niin avustetaan kapakkaa luomaan kiinteä heittopaikka

7.    Kun kiinteä heittopaikka tehty aloitetaan viikkokisaproseduuri. Ensimmäinen asiantuntijan ohjauksessa. Samalla koulutetaan jokin ydinporukka hoitamaan hommaa jatkossakin.

8.    Kun viikkokisat jatkuneet jonkin aikaa aletaan varovaisesti keskustelemaan liittoon liittymisestä ym.

9.    Lopullinen tavoite on saada uusi kerho ja uusia henkilöjäseniä

 

Kustannuksia:

·         Puhelinrumba: Puhelinkulut, hukkuu muuhun puhelinlaskuun

·         Ajankäyttö edelliseen: oto

·         Visiitit: Matkakulujen mukaan. ”Lähivisiitit” n. 30 €/kpl, kaukovisiitit 100 €/kpl

·         Taulun lahjoitus 25 €, tikkoja ja varaosia toiset 25 €

·         Arvioidut lukumäärät vuodessa: Lähivisiitit 40 kpl, kaukovisiitit 20 kpl

·         Näistä 40 % vie asiaa eteenpäin eli taululahjoitus, muu lahjoitus 20 %

·         Yhteensä vuosikulu 4.000 €/ vuosi

 

Prosessi jatkuu useita vuosia. Esim. 3-4 vuotta. Näin koko projektin kokonaiskulu hyvin hoidettuna noin 15.000 € (noin neljän tilikauden aikana)

 

Taloudellinen hyöty:

·         Arvio: Niistä, joille tulee kiinteä taulu 50 % liittyy seuraksi liittoon.

·         Näistä noin puolet vähenee kolmessa vuodessa (tai vaikutus olemassa oleviin kerhoihin)

·         Uusia jäseniä 10 kpl/kerho

·         Uusista henkilöjäsenistä jää puolet pois kolmessa vuodessa. Loppujen osalta nykyinen normimuutos

·         Uusia kerhoja siis 12 kpl. Uusia jäseniä 120 kpl per vuosi

·         Kirjaamismaksuista 360 € vuosi

·         Kerhomaksuista 960 € vuodet 1-2 ja 480 €

·         Jäsenistä 4200 € kahtena vuonna ja 2100 € kolmantena

·         Eli taloudellinen hyöty lähes mittaamaton. Lisäksi tulee lisäosallistumiset liiton kisoihin

 

Haasteet:

Haasteita näen kaksi. Ensinnäkin se resurssi: Kuka tekee, mitä tekee milloin ja millä ajalla. Vapaa-ajan menettämisestä ei tässäkään tapauksessa (kuten muutenkaan harras-/yhdistystoiminnassa) korvata, joten asia vaatisi ÄÄRIMMÄISTÄ sitoutumista. Hommaa ei oikeastaan voi (ei siis kannata) jättää kesken. Silloin ei hyöty näy. Pitkäjänteistä, hidasta työtä.

 

Toinen haaste liittyy baarimyynnin yksipuolisuuteen. Samaan aikaan tulisi saada muutakin julkisuutta ja viestiä lajista muidenkin kanavien kautta. Silloin se hyöty näkyy.

Tuo oli päivätty 21.8.2009. Aikaa on mennyt ja Kymijoessakin jokunen tippa valunut suolaisempiin vesiin. Perusajatus kuitenkin on yhä sama. Jokainen voi miettiä, monestako baarista on tuon jälkeen hävinnyt taulu. Silloin oli liitolla jopa käteistä pankissa moisen kuvion joko tuollaisenaan tai editoituna toteuttamiseen. Vastakaikua ei vain ihan kauheasti tullut. Tai ainakaan jatkoideoita siihen KUINKA homma hoidettaisiin.

(Varoitus niille, jotka eivät kestä tiukkaa nettitekstiä. Tässä välissä on sellainen osuus)

Ehkä sitten olisi pitänyt itse tehdä tuo koko homma. Kiertää pitkin Suomea eikä puhua kelleen mitään. Jälkikäteen vain naureskella, että joo tuli pari kerhoa lisää. Samoin kuin aiemmin keväällä 2009 esittämäni laji-DVD. Sehän toteutettiin (https://www.youtube.com/watch?v=9j5dUoKWQU4) koska käytännössä itse niin sanoin ja hyvän ystäväni Viinikan Veijon kanssa hyvä video heidän koulunsa työnä saatiinkin aikaiseksi. Tulihan tuostakin sisäistä palautetta: Nyt on iso läjä levyjä, minnes ne nyt jaetaan? Niin… Tekikö kukaan muu yhtään mitään? Sitä voi miettiä.

Taas ollaan vähän samassa seesteisessä tilanteessa. Asioiden ylläpito on taas tärkeämpää kuin tulevaisuuteen katsominen. Pitäisikö yrittää vähäksi aikaa unohtaa nykyisyys ja varsinkin menneisyys ja miettiä tulevaisuutta? Kyllä ne rutiiniasiat pyörivät aika helposti ilman sen suurempaa resurssia tai varsinkaan kokoustamista. Nyt on oikeasti se kuuluisa ”viimeinen” hetki tehdä jotain. Hämmästyttävää kyllä, pauttiaralla kohta 40 v lajissa mukana olleena Sporan Ristolla näyttäisi edelleen löytyvän virtaa tehdä ja visioida yhtä ja toista. Ripaa pitää vain välillä vähän meloa asioihin. Puheenjohtaja Esko Mäyrällä on intoa tehdä sitä ja tätä, mutta valitettavan kapeassa kulmassa kokonaisuuteen ja omiin mahdollisuuksinsa nähden. Perkele puheenjohtaja, unohda se, kuinka SM-kisoissa pelataan tai montako euroa Suomen Cupin kirjauspaperit maksoivat ja keskity isoihon linjoihin. Kyllä ne rutiinit hoituvat. Ihan oikeasti hei! Ja jokainen sekunti valtakunnalliseen käyttöön. Tämä voisi kyllä olla yleisohje kaikille hallituksen jäsenille. Unohtakaa se oma kerhonne (no pelata saa toki) ja piirinne. Te istutte nyt KANSALLISESSA hallituksessa. No, realistisesti ajatellen tuo taitaa olla aika mahdoton ajatus. Varmaan voisi toimia jollain 2-3 henkilön hallituksella, mutta nykyisellä laajalla hallituksella ei vaan taida toimia. Sinänsä hallituksessa on ihan hyvää porukkaa. Kyse ei ole henkilöistä vaan toimenkuvista. Sitä kautta se intokin lisääntyisi.

Hallituksen ulkopuolisista aktiiveista mainittakoon Heli Kantele (os Sorsa) jota ilman paras kotimainen kisa eli PDF Masters ei ikinä olisi toteutunut (toivottavasti jatkuu, painostakaa Heliä hei!) ja joka myös edelleen haluaa kantaa kortensa kekoon kilpailuvaliokunnan (Spora, allekirjoittanut, Heli) jäsenenä.  Heli jatkaa myös edelleen SDC:n (nyt kaikki peukut pystyyn, että homma jatkuu positiivisesti) johtoryhmän jäsenenä eli jos jolla kulla – kellä tahansa, vaikka kolumnistilla itsellään – on jotain kysyttävää SDC:n tulevaisuudesta niin kysykää Heliltä. Älkää minulta, älkää suoraan esim. Jann Hoffmannilta, älkääkä varsinkaan Danny Coxilta, joka suoraan sanottuna on ihan pihalla todellisuudesta (toivottavasti hän ei lue tätä…)

Sen verran vielä tähän väliin, että Heli taisi syksyllä saada melko lailla lunta tupaan koskien Komulan Jarkon kilpailukieltoa ja varsinkin sen ulkomaan osuutta. Täysin kohtuuttomasti sanon minä. Onneksi kaikenlainen paskanpuhuminen tuonkin asian tiimoilta alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää. Eikös vaan?

Kun tuosta edellisestä on oiva aasinsilta kansainvälisiin ympyröihin niin MM-kisoja kuunnellessa jäi korvaan Rod Harringtonin ”we are now heading to Scandinavia”. Now? Joko Roddersilla oli jäänyt parin vuoden takainen levy pyörimään tai sitten oli juuri ennen selostusta käyty palaveria tanskalaisten Jann Hoffmannin ja Michael Fryehndahlin kanssa. Jos jälkimmäinen niin koska SDC Tour meillä on jo kolme vuotta ollut niin olisiko kyseessä ollut mahdollinen Euro Tourin osakilpailu? Ei pöllömpi idea.

Varmaankin moinen pelattaisiin tässä kohtaa (siis 2016) Kööpenhaminassa ihan monestakin syystä, mutta entäs jatkossa? Voisiko joku moinen kisa olla Suomessa? No totta kai voisi! Suomeen on kaavailtu jalkapallon EM-kisojen otteluita, koripallon ja lentopallon EM-kisoja. Onko Suomi yhtään huonompi dartsmaa kuin jalkapallo-, koripallo- tai lentopallomaa? No ei ole. Miksi ei siis Suomi voisi moiset järjestää? Yleisö? No torstain ekat sessiot voivat tuottaa tuskaa (niin muuallakin), mutta kyllähän sen jälkeen 500 – 1000 katsojaa saisi helposti? Jaa miksi? No kuuleman mukaan joihinkin täysin merkityksettömiin jääkiekon runkosarjan peleihin saadaan useampi tuhat. Miksei siis tuonne? No vakavasti kirjoitettuna en olisi taannoin uskonut mihinkään katsomokulttuuriin Suomessa sitä iänikuista lätkää lukuun ottamatta, mutta koripallon houkuteltua Espanjaan (niin, ei ½h metromatkaa tai tunnin bussimatkaa vaan oikeasti 4h lento Bilbaoon!) 10.000 seuraajaa ilman varsinaista menestysodotusta (menestyksen perässähän olemme perinteisesti kyllä menneet) ja samaan aikaan vielä iso porukka lentopellon perässä Puolaan. Miksi siis ei dartskatsomoon vaikka Helsinkiin? Luuletteko, että PDC aloitti jostain valmiista? Ei aloittanut. Täysin nollasta. Saksassa pelattiin ensin ladoissa, nyt yleisölle. Miksi ei siis Suomessa? Sinne vaan hoilaamaan ”There’s only one Phil Taylor”. Lupaan ostaa lipun, vaikka varmaan muutenkin pääsisin.

Lähteekö lapasesta? Ei se mitään, kyllä uudenvuoden kunniaksi voi vähän revitellä. Kuka baarissa, kuka dartsviivalla ja kuka kolumnissa. Eikä näitä taas vähään aikaan ole luvassa. Palaamme uuden vuoden jälkeen taas rutiiniin, missä allekirjoittanut laskee Niilon ja Hertan tonsikeskiarvot ja laittaa ne nettiin. No, mukavaa sekin on. Aikuisten oikeasti.