NETTIKOLUMNI MAALISKUU 2014

Pohditaanpa taas dartsmaailman menoa.

Kuka kertoo?

Ajattelin nostaa jalustalle lavakuuluttajat. Nyt tietysti jollain heti nousee niskakarvat, että totta kai kolumnisti nostaa jonkun aihealueen, missä pääsee nostamaan omaa häntäänsä, sillä kukas muu noita lavakuulutuksia on tehnyt?

No, onhan noita. Haverisen Tepa tietysti ja kyllähän Kuosmasen Elmeri  veti play-offit pari vuotta sitten aivan mahtavasti. Mutta kieltämättä. Onhan kolumnisti sattunut kuuluttamaan suurimman osan isompien kisojen lavapeleistä viimeisten vuosien aikana.  Tämä kertomus ei kuitenkaan VÄHÄÄNKÄÄN ole tarkoitettu henkilökohtaisen egon pönkittämiseksi, sillä eiköhän meikäläisen kuulutukset ala olla takanapäin viimeistään tämän kauden jälkeen – kuten ole eri asiayhteyksissä jo aiemmin maininnutkin. Tämän nostatuksen tarkoituksena on herättää ajattelemaan asiaa laajemmalti ja toivoa, että tulevaisuuden kuuluttajille annetaan se arvostus mikä heille kuuluu.

Kun ajatellaan finaalipelien kulkua, tunnelmaa ja arvostusta, toimii kuuluttaja erinomaisen tärkeänä jäsenenä tiimissä. Ja etenkin nyt, kun pyrkimyksenä on ollut striimata mahdollisimman paljon pelejä myös kotikatsojien iloksi. Kuitenkin lavakuuluttajien arvostus kisan veto-organisaatiossa on usein varsin alhainen. Tietenkään aina tilanne ei ole näin huono, mutta liian usein. Viimeisten vuosien aikana on aika monet liitonkin kisat hoidettu siten, että luotetaan jonkun paikalla olijan vain hoitavan hommat siinä sivussa. Tepan kanssa ollaan asiasta puhuttu ja onhan se aika koomista, että johonkin tehtävään, jonka pystyy hoitamaan vähintään 9/10 tämänkin kolumnin lukijoista (siis tärkeitä toimintoja ne on esim. ilmoittautumistenkin otot, älkää ymmärtäkö väärin) sovitaan hyvissä ajoin joku ja huoneet sapuskat ym. on järjestyksessä, mutta sitten vastuualueeseen, mihin löytyy ehkä kolme (?) tekijää niin ei muisteta sopia asioita ajoissa. Parempaan suuntaan on menty ja tietysti löytyy kisoja – kuten PDF Masters – mihin nämä asiat on sovittu jo liki vuotta etukäteen. Muuten. Jos katsottaisiin PDC:n kanssa töitä tekevien kavereitten korvaukset, niin suurin liksa olisi John McDonaldilla eli sillä, joka huutaa kaverit sisään eikä tee mitään muuta. Seuraavaksi selostajilla (SKY) ja vasta sen jälkeen toimitusjohtajalla… Ja kyllähän nuo kuuluttajatkin näyttivät uudehkoilla saksalaisilla katumaastureilla kruisailevan.

Mikä nyt olikaan tärkeää?

Ihmisillä on taipumus katsoa asioita omasta näkökulmastaan. Meillä kaikilla. Toiset painottavat omaa näkökulmaansa enemmän ja toiset vähemmän. Yleensä kun asioihin perehtyy, jää se oman näkökulman painottaminen hiukan vähemmälle ja alkaa ajatella asioita isommassa kuvassa. Näin käy varsinkin, jos osallistuu itse päätöksentekoon. Ilmiöhän on varsin tuttu politiikasta missä joku pää punaisena yhden asian liikkeellä eduskuntaan valituksi tuleva kansanedustaja ”joutuu” päättämään niin monista eri asioista, että yhden asian ajaminen ei enää toimi. Näkökulman laajetessa osaa myös tehdä päätöksiä se iso kuva ja kokonaisvaltaisuus mielessä.

Kolumnistikin saa eri yhteyksissä – usein ihan hyviä – ideoita lajin kehittämiseksi. Joskus näkee jopa haukkuja, ketä tai mitä instanssia kohtaan ne sitten ovatkin. Yksi yhteinen piirre näissä ideoissa kuitenkin on – ne käsittelevät 99 prosenttisesti lajin sisäisiä asioita: sääntöjä, pelimuotoja, tasoituslaskentaa, rankingpisteitä jne jne. Jokaisessa kokonaisuudessa on aina (ainakin melkein) parannettavaa ja näitä viilauksia tehdään vuosittain eri henkilöiden voimin. Välillä viilaukset ovat loistavia, välillä ihan ok ja totta kai joskus tulee hutejakin. Sehän on vain normaalia elämää.

Väitän kuitenkin, että sisäiset asiat meillä on ihan hyvin hanskassa. Sääntöjä on päivitetty ja niiden käyttökelpoisuutta seurataan riittävällä voimakkuudella, laajalla rintamalla ja riittävän ammattitaitoisesti lajin vapaaehtoisuusluonne huomioiden. Kilpailutoiminnan kehitys on alkanut ottaa mukavia askeleita eteenpäin jne. Ei näillä alueilla nyt hirveästi valittamista ole? Ja aina on hyvä, että TEHDÄÄN edes jotain. Aina kun TEHDÄÄN jotain, syntyy myös jotain hyvää. Itselläni on se periaate, että virheitä ei saa pelätä. Arvostan enemmän sitä, että tehdään kymmenen asiaa, joista on viisi hyvää vaikka loput viisi olisivatkin kuohuntaa aiheuttavia verrattuna siihen että ei tehdä mitään.

Mikä sitten olisi tärkeää? Mistä asioista pitäisi meuhkata? Suomalaisen dartsin suurimmat ongelmat ovat julkisuuden puute, uuspelaajahankinnan vaatimattomuus sekä nuorisotyö. Samaan sarjaan aika pitkälti menee myös rahoittajien puute. Näiden haasteiden ja ongelmien merkittävyys koko lajin tasolla, liittotasolla, kerhotasolla kuin yksittäisten pelaajienkin tasolla on helposti 10X, 100X jopa 1000X suurempi kuin niiden sisäisten asioiden eli sääntöjen ym. merkitys. Tekisi mieli lausua vertaus ja niinpä teenkin: On hyvä olla nurmikkokin leikattu, mutta onko se niin oleellista, jos talo palaa? Nyt pitää keskittyä isoihin asioihin ja niiden eteenpäin viemiseksi kaivataan ideoita, tekijöitä, sparrausta ja kannustusta. Jos viilaisimme kymmenen viisaan voimin esim. rankingkisojen pelimuotoa yhden päivän, niin tuo 10 henkilötyöpäivän investointi ehkä ajaisi jokusen kisoista pois, saisi muutaman palaamaan ja jokusen pysymään. Nettovaikutus olisi aika lähelle ± 0. Sama investointi esim. uuspelaajahankintaan voisi taas muutaman uuden kisoihin tuodakin.

Joku voi nyt kysyä, että miksi ei esim. kolumnisti sitten keskity niihin mielestään tärkeimpiin asioihin ja unohda lillukanvarret? Niinpä! Kolumnistikin on pohjimmiltaan saamaton ja onneton pikku ihminen. Ennemminkin rikkahippunen. Mutta tosiasioiden myöntäminen on kehittymisen alku.

On meillä laaja taso

SDC Tour alkoi jälleen ja nyt uudistettuna kolmen kisan viikonloppuna. Kisat sujuivat aivan loistavasti. Itse asiassa KAIKILLE kotimaassa kisavetoon osallistuville pitäisi velvoittaa eksursio SDC Tourin kisoihin. On kyseessä sitten piirinkisoja, rankingkisoja tai mitä tahansa kisoja vetävät henkilöt.

Vaikuttavin asia kisaviikonlopusta oli kuitenkin suomalaisten laaja taso. Kun kisoja on kolme ja maksimissaan voi olla kuusi finalistia, niin tottahan sinne pääsi juurikin kuusi eri tyyppiä ja kaikki suomalaisia! Herrat Nuutinen, Takkinen, Ceder, Komula, Haavisto ja Roberts osoittivat erinomaista taituruutta pelaamalla itsensä näiden loistavien kisojen  finaaleihin. Tähän kun vielä lisätään, että hyviä pelejä tuli nähtyä monelta muultakin niin ei voi kuin kehua tasoamme. Nyt jos tästä vielä saadaan joku/jotkut nousemaan hiukan muiden yläpuolelle, on laajempikin kansainvälinen menestys taattu.

Laaja taso tarkoittaa kääntäen myös sitä, ettei kukaan ole ylivoimainen. Sanoisinkin, että miesten sarjasta löytyy helposti 40 – 50 finalistiehdokasta kun tulevana lauantaina niistä oikeista SM mitaleista pelataan. Olethan sinäkin mukana?

Kuukauden toppi

Kun tuo SDC tuli jo kehuttua niin nostetaan framille vaikka Risto Sporan suoritus suorassa TV-lähetyksessä lauantaina: 30 pistettä! No, pottuilu sivuun sillä tärkein anti tuli sohvalla. Hyvin Ripa kiteytti lajimme haasteet ja vaikka katsoinkin ohjelmaa ”dartslasien” läpi niin mielestäni bilis ja keilailu jäivät kakkosiksi.

Kuukauden floppi

Pari liigakautta saatiin välissä menemään ennen kuin taas törmättiin luovutukseen. Himanka DC:lläkin on 20 lisenssipelaajaa + listoilla 8, jotka ovat kohtuu äskettäin pelanneet eli 28 nimestä ei saatu kasaan kuin 11. Luovutusmaksukin on sitä luokkaa, että pelaajia kannattaisi vaikka ”ostaa” kyliltä tyyliin ”saat viiskymppiä jos lähet pelaamaan liigakierroksen”.